Rahapolitiikka

Rahapolitiikan välineet

Ensisijaisen tavoitteensa saavuttamiseksi eli hintavakauden ylläpitämiseksi eurojärjestelmällä on käytettävissään joukko rahapolitiikan välineitä.

Avomarkkinaoperaatiot

Avomarkkinaoperaatiot ovat tärkein rahapolitiikan väline. Niiden avulla

• säädellään korkotasoa
• hallitaan likviditeetin määrää rahamarkkinoilla
• viestitään rahapolitiikan mitoituksesta.

Ne voidaan jakaa neljään luokkaan:

• perusrahoitusoperaatiot eli säännölliset, likviditeettiä lisäävät käänteisoperaatiot, jotka toteutetaan viikoittain ja joiden maturiteetti on yksi viikko
• pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot eli kuukausittain toteutettavat likviditeettiä lisäävät käänteisoperaatiot, joiden maturiteetti on tavallisesti kolme kuukautta
• hienosäätöoperaatiot, joita toteutetaan tarpeen mukaan rahamarkkinoiden likviditeetin hallitsemiseksi ja korkojen säätelemiseksi (hienosäätöoperaatioita käytetään erityisesti markkinoiden likviditeetin odottamattomista vaihteluista johtuvien korkovaikutusten tasaamiseksi)
• rakenteelliset operaatiot, joita EKP toteuttaa (säännöllisesti tai epäsäännöllisesti) halutessaan tarkistaa eurojärjestelmän rakenteellista likviditeettiasemaa rahoitussektoriin nähden – esimerkiksi likviditeetin määrää markkinoilla pidemmällä aikavälillä. Nämä operaatiot voidaan hoitaa käänteisoperaatioina, suorina kauppoina tai siten, että EKP laskee liikkeeseen velkasitoumuksia.

Maksuvalmiusjärjestelmä

Lisäksi eurojärjestelmällä on käytössään maksuvalmiusjärjestelmä, jonka kautta se voi tarjota tai ottaa vastaan likviditeettiä yön yli. Maksuvalmiusjärjestelmän korot muodostavat tavallisesti yön yli -koron ylä- ja alarajan rahamarkkinoilla.

Eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmä on kaksiosainen:

• Maksuvalmiusluoton avulla vastapuolet (esim. pankit tai muut rahoituslaitokset) voivat saada kansallisilta keskuspankeilta yön yli -likviditeettiä hyväksyttyjä vakuuksia vastaan.
• Talletusmahdollisuuden avulla vastapuolet voivat tehdä kansallisiin keskuspankkeihin yön yli -talletuksia.

Vähimmäisvarannot

Eurojärjestelmä edellyttää lisäksi, että luottolaitokset pitävät vähimmäisvarantoja eurojärjestelmän kansallisissa keskuspankeissa. Eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmän tarkoitus on vakauttaa rahamarkkinakorkoja ja luoda tai lisätä rakenteellisen keskuspankkirahoituksen tarvetta.